Kana josta tuli kukko

ESSEE_ (Alkuperäinen teksti kirjoitettu ZOOTOPIA projektiblogiin vuonna 2015)

Mia Mäkelä

Kuva: Mia Mäkelä

Viheltävä nainen ja kiekuva kana Jumalaton on ja ihmiselle paha

Palataan hetkeksi Baseliin vuonna 1474. Kukolle on juuri luettu oikeudessa kuolemantuomio muninnasta. Pyövelin leikatessa eläinparkaa auki ennen rovioon joutumista, paljastuu vielä lisää munia. Se vahvistaa lopullisesti linnun olevan paholaisen kätyri, jonka munista kuoriutuisi basiliski. Kyseinen olento oli puoliksi kukko ja käärme, lohikäärmemäinen hirviö, jonka katse saattoi olla tappava ja polttaa kaiken tieltään. Kertomusten mukaan basiliski syntyi kukon täydenkuun aikana munimasta munasta tai seitsemän vuoden ikäisen kukon munimasta munasta, jota rupikonna hautoi. Basiliskin voi tappaa näyttämällä sille peiliä, josta sen oma hirviömäinen heijastus sai sen menehtymään kauhusta. Oli kuitenkin olemassa kaksi olentoa jotka tarjosivat basiliskille todellista vastusta: kärppä ja kukko. Kärpällä oli immuniteetti basiliskin katseelle ja apunaan tuoksuruuta, joka paransi basiliskin puremat. Basiliski myös menehtyisi kuullessaan kukon kiekuvan.

Tarinassa kiteytyy se kuinka munivia kukkoja on kauhisteltu jo antiikin ajoista alkaen. Voimme vain aavistella millä perusteilla basiliskin tarina sai näinkin yllättäviä juonenkäänteitä, tosin keskiaikaisen maagisen realismin maailmassa lähes kaikki oli mahdollista. Kukoiksi muuttuvia kanoja ihmetellään kuitenkin vielä 2010-luvulla:

“Kanasta tuli kukko. (…) Otin naapurista parven maatiaskanoja, noin 2-3 vuotiaita ja muutaman vuoden jälkeen, kun parven kukko kuoli, niin johtajakana lakkasi munimasta, heltta surkastui ja niskahöyhenet ja pyrstösulat alkoivat sulkasadon jälkeen kasvaa ylettömästi. Sitten helttakin alkoi kasvaa ja noin 4 kk kuluttua kesän lopulla tipu oli aivan kukon näköinen. Se myös astui laumatovereitaan, mutta kiekumisesta ei tullut mitään. Muutoksen jälkeen tipu eli kukkona noin vuoden verran. Onko kellekään käynyt samoin?”

Viesti löytyi suomi24-keskustelupalstalta vuonna 2011. Sen sijaan että huolestunut kanafarmari olisi käynyt kysymässä asiasta kirkonmiehiltä, jotka olisivat alkaneet valmistella oikeudenkäyntiä ja pystyttää roviota, kuten 1400-luvulla, hän etsi verkossa vertaistukea.

Kanojen sukupuolenvaihdosskandaaleja nousee julkisuuteen aika ajoin ympäri maailmaa ja joistakin kanoista on tullut tunnettuja sukupuolenvaihtajia, kuten Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän asettuneesta Agdasta. Jos kanojen annettaisiin elää vanhaksi, useammasta tulisi kukko. Teolliset munantuotantolaitokset teurastavat kanan yleensä parin vuoden ikäisenä kun se alkaa munia vähemmän. Lihatuotannossa kana elää vain pari kuukautta. Normaaleissa olosuhteissa kana elää kymmenisen vuotta.

Ornitologi Tim Birkhead toteaa että jo Kreikan ja Rooman ajoilta on tiedetty kanan sukupuolen olevan hyvinkin epävakaa ominaisuus ja tutkijat ovat niistä ajoista lähtien puntaroineet asiaa. Asiantuntijoiden arvion mukaan yksi kana kymmenestätuhannesta vaihtaa sukupuolta. (Tosin ottaen huomioon kanojen kontrolloidun elinkaaren on vaikea tietää kuinka arvio on tehty.) Monesti nämä muutokset on laitettu hormonihäiriöiden, kanan menopaussin tai munasarjojen sairastumisen piikkiin. Tämän biologisen ilmiön mekaniikka perustuu siihen että kanalle kehittyy vain vasemmanpuoleinen munasarja, oikeanpuoleisen munasarjan paikalla on erilaistumattomia soluja. Jos vasen munasarja jostain syystä heikkenee, oikea saattaa kehittää koiraspuolisia hormoneja ja muuttaa kanan kukoksi. Tämä kukko jää geneettisesti kanaksi, eikä voi yleensä siittää jälkeläisiä, paitsi jos on sukupuolenvaihdoksensa jälkeen onnistunut kehittämään siemenjohtimen ja spermaa. Näinkin on käynyt lintututkijoiden George ja Kit Harrisonin mukaan. Debiao Zhao ja Derek McBride Edinburghin yliopistosta ovat saaneet selville, että jokainen solu kanan kehossa on joko koiras tai naaras. Jokaisella solulla on oma sukupuoli-identiteettinsä.

Jos kyseessä on näin yleinen ilmiö, miksi munivat kukot herättävät yhä kummastusta? Miksei kanan taipumuksesta sukupuolenvaihtoon ole tullut yleistä tietoa, joka opitaan peruskoulussa, tai viimeistään eläintarhassa kanatarhan opastuskyltistä? Tämä tietämättömyys on erityisen hämmentävää, sillä kanojen kanssa on jaettu kotipihoja ja niitä on päästy tarkastelemaan lähietäisyydeltä. Androgyniaa tunnetaan kuitenkin myös fasaaneilla, ankoilla, peipoilla, rastailla, ja monella muulla linnulla.

Tiedon jakelua ja sopivuutta on rajattu kautta aikojen valtaapitävien intressien mukaan. Ornitologiaa harrastava Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik II (1194- 1250) sai odottaa puoli vuosituhatta ennen kuin hänen kirjoituksensa kurkiauraa johtavan linnun vaihtuvuudesta pääsi julkisuuteen. Tämä huomio ei ollut kirkon mieleen, joten se “unohdettiin”, kunnes lintututkijat löysivät kirjoituksen uudelleen vuonna 1788. Keskiajalla myös linnuilla piti olla pysyvä paikkansa universaalissa hierarkiassa. Munivan kukon kohdalla voimme pohtia millainen hierarkia on vaarassa, jos kotieläimenä pidetyn lajin luonnollinen sukupuolenvaihdos pysyy näinkin pitkään yleisesti tiedossa olevan ulkopuolella. Ehkä se horjutti ajatusta sukupuolen pysyvyyden luonnollisuudesta? Eläinkunnan tehtävänä on ollut toimia ihmiskunnalle “luonnollisen” ilmentymänä ja metaforana, jota vasten ihminen voi peilata omaa toimintaansa. Jos tämä tieto “luonnollisesta” ei tuekaan kulloinkin vallassaolevien poliittisia pyrkimyksiä, tieto pidetään piilossa ja sen julkituonnista saatetaan rangaista tavalla tai toisella.

Agnotologia on oppi, joka tutkii mielipiteiden tai kansan harhauttamista tieteellisillä tuloksilla tai väittämillä. Kukon tapauksessa kyseessä voi olla myös tiedon jakamisen välttäminen. Tieteen historian professori Londa Schiebinger on tutkinut eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden toimintaa kolonioissa. He eivät tuoneet paikallisten käytössä olevia aborttiyrttejä julkisesti tietoisuuteen, vaikka niistä tiedettiin. Niiden käyttötarkoitusta peiteltiin tahallisesti, koska Euroopassa valtaapitävät pyrkivät nostamaan väkilukua armeijan ja teollistumisen tarpeisiin. Naisten ei haluttu kontrolloivan raskauttaan oman harkintakykynsä ja tilanteensa mukaan. Vuonna 2011 Manhattanilla raskautensa oletettavasti tuoksuruuta-yrttiteellä keskeyttänyt nainen sai lehtijutun mukaan vuoden vankilatuomion laittomasta abortista. Kyseessä on yksi aborttiyrttinä tunnetuista kasveista, jota voi kaiketi myös käyttää tietämättä sen vaikutuksista. Onkin kiinnostavaa että juuri tuoksuruuta on aikoinaan valittu myyttisessä tarinassa kärpän avuksi juuri basiliskin tuhoamisessa.

Agnotologiaan liittyen Rosalie Nichols käytti Baselin roviolla kuollutta kukkoa esimerkkinä Gay freedom day puheessaan San Josessa vuonna 1980. Hän muistutti kuulijoitaan siitä kuinka keskiaikaiset mentaliteetit elävät yhä. Nichols uskoi että joukossamme on monia jotka olisivat valmiita kääntämään kellon takaisin vuoteen 1474 ja tuomitsemaan kaikki vähänkin epäilyttävät yksilöt samaan kohtaloon.