top of page
Search
NYKYPÄIVÄ JA TULEVAISUUS + HISTORIASARJAN LÄHTEET JA LINKIT_
*eläintarha *muunlajiset *luonto *eläinsuhde
Eläintarha Nooan arkkina
Nykyinen peruseläintarha tukee olemassaolonsa neljän tukipilarin varaan: suojelu, virkistystoiminta, tutkimus ja koulutus. Keskustelua käydään eläintarhan roolista, ja sen suhteesta luonnontieteelliseen museoon ja eläinten suojelualueisiin. Viimeisen 40 vuoden aikana arviolta puolet maailman eläimistä on jo kadonnut ja monien lajien lukumäärät ovat pienentyneet radikaalisti, samalla kun ihmiskunta on tuplaantunut. Joitakin eläimiä on onnistuttu kuitenkin pelastamaan ja vapauttamaan uudelleen luontoon kuten korppikotka ja keihäsantilooppi. Maailmansotien jälkeen Euroopassa havahduttiin eläinten uhanalaisuuteen ja ajatus eläintarhasta Nooan arkkina alkoi kasvaa. Arkkiin lähettiläät eli lajinsa edustajat valitaan ainakin teoriassa sen perusteella kuinka tärkeitä ne ovat ekoyhteisölleen. Panda ei tosin ole yksi niistä, mutta sitä ylläpidetään eläintarhoissa lähinnä söpöytensä ja kaupallisen arvonsa vuoksi.
Nooan arkissa lajin selviytymisestä on tullut keskeinen tavoite ja sen rinnalla muut tarpeet kuten eläinyksilön elämänlaadun parantaminen vankeudessa saattavat jäädä kakkossijalle. Tosin eläintarhoilla on nykyään yhdistyksiä, joiden ohjeistuksen mukaan eläimille pitää järjestää virkistystoimintaa emotionaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja jotta ne eivät kyllästyisi elämäänsä. Virkistystoimenpiteitä voivat olla saaliseläinten lannan ja ruoan piilottaminen aitaukseen. Tästä näkökulmasta eläin on yksi eläintarhan asiakkaista, jonka tyytyväisyyttä pyritään pitämään yllä. Jo 1700-luvulla visioitiin luonnollisesta eläintarhasta, joka keskittyisi eläinten hyvinvointiin. Vaikuttaa siltä että se saattaa käydä toteen. Ainakin teoriassa.
Eläintarhan tulevaisuus
Tunnettu eläintarhatutkija David Hancock kuuluttaa kokonaisvaltaista näkemystä ja ekologian ammattilaisia eläintarhojen johtoon sekä multidisiplinääristä yhteistyötä. Juuri ennen kuolemaansa Hagenbeck kehitteli Buenos Airesissa nk. geozoota, jossa ihmisen intervention jäljet peiteltäisiin ja eläimet eläisivät luonnon keskellä. Tämän tyyppinen immersiivinen eläintarha, jossa ihmisten ja eläinten välillä on vain luonnollisia rajoja kuten ojia, on nykyään kasvava trendi esimerkkinä Biopark Valenciassa.
Baraty ja Hardouin esittävät että antroposeenin ongelman ydin ei ole kuitenkaan eläintarha, vaan kulttuuri, joka ei osaa jättää luontoa rauhaan omalta vaikutukseltaan ja yrittää kaikin keinoin hallita, järjestää ja kultivoida sitä oman mielensä mukaan. Se on johtanut luontoon, josta on tullut puolivilli tai ylläpidetty. Jopa Kongon gorilloja rokotetaan viidakossa, jotta ne pärjäisivät. Eläintarhoissa opittua on nyt tuotu myös “villiin” luontoon, joka keskittyy ihmisen ansiosta yhä pienemmälle alueelle ja mahdollisuudet pärjätä ilman tukea vähenevät sen myötä.
DNA-tekniikan avulla kokeillaan sukupuuttoon kuolleiden eläinten kuten alkuhärän palauttamista henkiin. San Diegon eläintarhassa säilytetään sumatran sarvikuonon munasoluja nitrogeenissä. Kysymys onkin mistä niille löytyisi tarpeeksi luontoa, jossa ne voisivat elää vapaina. Monissa tarhoissa on jo elävänoloisia dinosaurus- robotteja, jotka riittävät viihdyttämään ainakin lapsia. Tulevaisuudessa voidaankin käyttää enemmän synteettisiä eläimiä.
St C. Bostock, Stephen: Zoos & Animal Rights, Routledge, London 1993.
De Waal, Franz: Hyväluontoinen, Terra Cognita, Helsinki 1998.
Walter, E.W: Nature on trial : The Case of the Rooster that laid an Egg.
Volume 84 of the series Boston Studies in the Philosophy of Science (pp 295-321), 1984.
Video
Future of Zoo Symposium, 34 videota
https://www.youtube.com/playlist?list=PLj2-tunX7dPSgWfNOlnMKXaguUQkOJxIO
http://www.nytimes.com/video/science/100000001553763/the-future-of-zoos.html
https://www.youtube.com/watch?v=mm4hPHxue-o#t=57
(Korkeasaaren historiaa)
bottom of page
Comments