Eläintarhan kulttuurihistoriaa - OSA 1

ANTIIKKI JA KESKIAIKA_

(Alkuperäinen teksti kirjoitettu ZOOTOPIA projektiblogiin vuonna 2015)

Mia Mäkelä

Zliten mosaiikki 2. vuosisadalta aaj (wikipedia)

Eläimet temppeleissä ja areenoilla

Muinaiset Kreikkalaiset olivat lintuintoilijoita. Erityisesti he pitivät kauniisti laulavista linnuista, jotka perfumoituna kuljettivat rakkauskirjeitä siipiensä alla. Myös joutsenia, ankkoja ja pöllöjä pidettiin puutarhoissa ja edellisiä myös Athenen temppeleissa. Kotkat saivat asumuksekseen Zeuksen, leijonat ja leopardit Cybelen ja käärmeet Aesculepiuksen temppelit. Joidenkin eläinten ja jumalten välillä koettiin olevan symbolinen yhteys, joka ei ole vieläkään katkennut esimerkiksi Intiassa, jossa apinat valtaavat temppeleitä Hanumanin “asianajajina”.

Oletetaan että kreikkalaisilla oli myös eläinkokoelmia, joita Aleksanteri Suuri (336-323 eaa) täydensi sotaretkillään. Ainakin hänen oppi-isällään Aristoteleella (384–322 eaa) oli villieläimiä tarkkailtavanaan ja leikkailtavanaan Eläinoppia ja muita länsimaisen biologian ensimmäisiä opuksia kirjoittaessaan.

Rooman valtakunnassa kansalaisia viihdytettiin paraateilla, joissa esiteltiin sotasaaliina tuotuja eksoottisia eläimiä. Niitä pidettiin häkeissä (seraglio) areenan tuntumassa, jonne ne patisteltiin taistelemaan hengestään yleisön huvitukseksi. 25 norsun lahtaus Pompeiuksen teatterissa 55 eaa kuitenkin tyrmistytti yleisön, Ciceron (107- 44 eaa) heidän joukossaan. Myöhemmin ollessaan Lähi-Idässä Cilisian kuvernöörinä hän valitteli leopardien vähyyttä, kun sai eläintilauksia maanmiehiltään. Augustuksen mukaan 3,500 afrikkalaista eläintä, enimmäkseen leijonia ja leopardeja, tapettiin 25 esityksessä (venatio) ja sama lahtaus jatkui ensimmäiselle vuosisadalle. Verenhimoisen spektaakkelin jäänteitä löytyy vielä Euroopasta mm. härkätaisteluista, joskin vastustus on noussut jyrkästi viime vuosien aikana.

Villieläinpuistot

Vuoden 1086 tienoilla englantilaisessa Domesday Book:issa esiintyi 35 villieläinpuistoa, joista monet olivat yksinomaan kuninkaan ja hänen seurueensa käytössä. Erityisesti normannit ja saksilaiset kuninkaat pitivät huolta omaisuudestaan; kotieläinten ei sallittu laiduntaa puistoissa ja peurajahdista kiinni jäämisen rangaistuksena saattoi olla kuolema. 1200-luvulla säännöstely vapautui. Nämä peurapuistoiksi (deerpark)  nimetyt luontoalueet  palvelivat  metsästystä, mutta niitä pidettiin yllä senkin jälkeen kun ketunmetsästys nousi aaatelisten ykköslajiksi 1750-luvulle mennessä. Puistoissa oli myös paljon villieläimiä joita ei metsästetty. Deer merkitsi vuoteen 1490 asti englanniksi samaa kuin Tier saksaksi eli eläintä. Englannin forest -termi, joka nykyään merkitsee metsää, tarkoitti tuohon aikaan aluetta, jolla metsästettiin, mutta joka ei ollut suljettu alue kuten “peurapuisto”, oli siellä puita tai ei.

Fredrik II :n haukkakirja 1240-luvulta (wikipedia)

Jumalan luomakunta uskonnon palveluksessa

Fredrik II (1194-1250), joka oli Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisarin lisäksi luonnontutkija, nautti Vivariumistaan - vesilinnuille rakennetusta puistostaan. Hän  kirjoitti ornitologista teosta haukanpidosta (falconry), joka oli monen kuninkaallisen intohimo. Fredrik II kirjoitti myös kurkiaurassa johtavan linnun paikanvaihdosta lennon aikana. Tämä huomio ei ollut kirkon mieleen, joten se “unohdettiin”, kunnes lintututkijat löysivät kirjoituksen uudelleen vuonna 1788. Keskiajalla kaikella, myös eläimellä, piti olla pysyvä paikkansa universaalissa hierarkiassa.

Kirkko myönsi itselleen mandaatin toimia “kääntäjänä” eläinten ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kirkkoisä Augustinus (354-430) oli jo muinoin selittänyt että ylenpalttinen uteliaisuus oli tunkeutumista jumalan salaisuuksiin. Keskiajalla munkkien julkaisemat eläimiä kuvailevat bestiaarit olivat bestsellereitä, jotka palvelivat kristinopin sanomaa. Luonto oli oppikirja jonka jumala kirjoitti luettavaksemme. Eläimet toimivat allegorioina, kuten mustarastas, joka symboloi lihallisten halujen houkutuksia tai antilooppi, jonka kaksi sarvea kuvastivat vanhaa ja uutta testimenttia.